"Kadulla puhuttelin erästä naista: hänen kasvonsa olivat paksussa maalissa ja huonosti istuva puku kätki hänen vartalonsa. Pienen puhumisen jälkeen hän suostui lähtemään minun kanssani.

Huoneessa hän auttoi minua riisuutumaan ja itsellä vielä vaatteet päällä alkoi hyväillä minua. Hänen kosketuksessaan oli jotakin tuttavallista, ikään kuin hänen käsiään olisi minun ihoani pitkin ohjannut se virta jonka hän tunsi sykkivän ihon alla; jos olisin halunnut käyttää omia käsiäni, olisin kuljettanut niitä samoja ratoja.

Katsoin uudestaan hänen pukuaan ja totesin äkkiä että partnerini oli mies. Mielialani vaihtui jyrkästi. Halusin nauttia ja antautua yhä, mutta samalla tajusin että minut oli hyväksytty liian helposti, että kaikki oli äkkiä muuttunut kovin ennaltaselväksi. Emme voineet tehdä muuta kuin olla olemassa toinen toisellemme muistutuksena itsestämme."

Jerzy Kosinski, Askelia

" Sinua paheksutaan ja sanotaan että pelkäät elämää.
– Eikö se sitten ole pelottava?
"Saat palkaksesi..." sanottiin saduissa, ja kaikkialla muuallakin.
– No, mitä elämä antaa, jos lupaan olla pelkäämättä sitä?
– Kuunvalon nappirivissä, nukkesotilaan hymyn, vartiokopin tuoksun."

Anni Sumari, Sinun elämäsi jättiläinen

"The path of the three stages of self-destruction is the path of the repression of all questioning (whether of a mental or a physical nature) of the subjective self, and can be followed to the point of a complete suspension of the self (through accidents or chronic diseases).

This is the path of repression, as it is followed by the dualistic mode of thought and the sciences organized accordingly. It is the banishing of all challenges to the subjective self to the more anonymous realms of fate, not subject to calculation and statistical analysis.

By means of this mode of thought, and with the help of the social establishment organized according to its dictates, the path of self-regulation is dualistically blockaded.  All existential fears, and the incursions of fate, as a means toward self-definition and self-regulation, are societally repressed. Self-doubt is eliminated with the payment of insurance premiums.

The individual remains unexplained. He remains a stranger to all that happens to him. Fate becomes an enemy. The campaign against fate is state ordered; the attempt is made to alienate fate, to plan the paths of experience, to distribute equal fates equally among the populace, as if it were a marketable commodity. Under the dictatorship of the scientific method, human beings are being coerced by the state into obstructing their very selves."

- Wolfgang Döbereiner, Patterns of experience in the astrological diagnosis and homeopathic treatment of illnesses, vol 1.

"Not stories, rather those moments of undoing when you’re stopped in your path and something lies before you like a challenge, demanding that you bear witness to it and let it do its work on you. I always admired people who can let themselves be absorbed in stories, let stories take them in from beginning to end, in the same way I admire people who can sleep in public. I’m always on the outside of every story, except when I’m pulled in by a passage that seems to step outside the story, revealing its meaning and thereby its meaninglessness; that at once illuminates and undoes the story to which it belongs. Often I’ve dreamed of writing a book consisting only of such passages. But I’ll never write a book."
 
Frenet, Journal